Kysyin kolmelta joukkuekaveriltani mielipiteitä joukkuelajeista, yksilölajeista, valmentajan tärkeydestä lajissa ja tasapainotuksesta koulun ja harrastuksen välillä. He harrastavat kanssani salibandya Sb Vantaalla, jonne vaihdoin elokuun alussa. Eevi ja Sara ovat yläasteella ja Essi on lukiossa.
Joukkue– ja yksilölajit ovat erilaisia hyvillä ja huonoilla puolilla. Joukkuelajeissa on tärkeää, että joukkueella on hyvä ryhmähenki. Joukkueessa on hyvä olla, kun ollaan mukavia toisille ja kannustetaan kaveria. Parhaimmillaan joukkueesta muodostuu toinen perhe, kun heidän kanssaan vietetään rutkasti aikaa.
Huonoja puolia joukkuelajeissa on se, että annetaan harvemmin neuvoja yksilöille. Enemmän puhutaan joukkueesta, miten yhdessä kehitymme, vaikka olemme yksilöinä kaikki todella erilaisia.
Yksilölajeissa voidaan treenata ryhmissä, mutta kisoissa taas kilpaillaan toisia vastaan. Niissä siirrytään oman kehittymisen mukaan ylemmille tasoille, joka on hyvä juttu. Mietimme Essin, Eevin ja Saran kanssa, että huonoa yksilölajeissa on, että kun jokin ei onnistu niin annetaan suoraa kritiikkiä ja joutuu itse kestämään sen.
Joukkuelajeissa ja yksilölajeissa on myös samoja piirteitä, kuten kilpailua toisia vastaan ja valmentajan ohjeiden kuuntelemista treenin alussa.
Valmentajalla on suuri merkitys valmennettavalle. Valmentajan antaman kritiikin pitää olla asiallista, mutta kehittävää. Pohdimme Saran, Eevin ja Essin kanssa, että jos valmentaja antaa palautetta, mitä itse tekee huonosti, mutta ei näytä, miten se oikeasti pitäisi tehdä. Niin valmennettavalle voi tulla huono fiilis siitä, että ei oppinut mitään uutta ja treenit menevät huonon fiiliksen takia surkeasti.
Kun vaihtaa yläasteelta lukioon, niin moni asia hankaloituu, kuten se, että kokeet ovat pidempiä ja haastavampia, joten niihin on pakko kerrata useana iltana, että pääsee läpi. Kannattaa miettiä omien rajojen mukaan, kannattaako jatkaa vai ei. Jos koulunkäynnistä tulee liian vaativaa, niin silloin voi olla hyvä juttu lopettaa harrastaminen tai vähentää kertoja. Jos harrastuksen lopettamisesta on enemmän haittaa tai kun koulunkäynti alkaa sujumaan, voihan aina aloittaa harrastamisen uudestaan.
Harrastaminen pitää sovittaa koulun käyntiin. Koulussa on tietty aika, milloin se alkaa ja loppuu, niin on harrastuksellakin. Oikeastaan voi itse päättää, milloin tekee koulutyöt ja alkaa valmistautumaan harrastukseen. Yleisesti valmistautumisessa kestää puolesta tunnista tuntiin, kun vaihtaa vaatteet, syö ja tekee siinä välissä kaikkea, mikä ei liity valmistautumiseen.
Harrastuksen pitää olla mieluisa niin, että se tuo eloa päivään ja auttaa jaksamaan. Koulu on välillä rankkaa, kun tulee paljon läksyjä, esseitä, esitelmiä ja kokeita. Jos harrastus on monta kertaa viikossa ja vie paljon aikaa. On opittava aikatauluttamaan, milloin kouluhommat tehdään ja kauan kouluhommiin menee aikaa.
Koulutöitä joudutaan välillä tekemään aamulla, kun on juuri herännyt, bussi-, juna- ja automatkoilla, kun muuten on niin kiire. Pitää osata laittaa asiat järjestykseen, kun tulee koulusta, tekeekö läksyt vai katsooko Netflixiä. Kun ei tule paljoa koulusta kotitehtäviä, voi itse tehdä läksyt, kun jaksaa.
Emilia Rantanen
Teksti on koottu ja muokattu keskustelusta neljän ihmisen välillä.
Kirjoittajalla oli vaikea saada tästä tekstistä kiinnostavaa luettavaa.
